Nimeni on Carina Hagström, syntynyt vuonna 1963, ja olen täällä kertomassa tarinaani, toivoen tarjoavani näkemystä henkisestä ja terveystietoisesta matkastani, joka on merkittävästi muovannut elämääni. Tämä kertomus pyrkii tarjoamaan syvällisemmän ymmärryksen intohimostani työhöni, joka juontaa juurensa henkilökohtaisista koettelemuksista ja syvästä parantumisesta.

Elämäni muuttui äkillisesti, kun 14-vuotiaana sairastuin tuhkarokon seurauksena selkäydintulehdukseen ja halvaannuin vyötäröstä alaspäin. Tämä tapahtuma on määritellyt elämääni voimakkaasti ja minulla on siitä lähtien ollut hyvin voimakas pyrkimys löytää itselleni apua ja parannusta, ja kaikki mahdollisuudet mitkä ovat kohdalleni tulleet, olen ottanut vastaan, kun se on minusta oikealta tuntunut. Olen ns. seurannut vaistojani ihan alusta saakka. Se oli tarpeellista heti alkukuukausina halvaantumisen jälkeen, sillä lukuisten lääkärien 100% ennuste oli se, että tulen istumaan pyörätuolissa loppuelämäni, enkä voimakastahtoisena ihmisenä halunnut uskoa sitä 'totuutta'. Toki se olisi voinut olla totta, mutta minulle oli kuitenkin tarkoitettu toisenlainen elämän polku. Otin alusta saakka vastuun valita ja hakea jotain muuta apua itselleni, jossa vanhempani onneksi tukivat suuresti. 

Monien kuukausien ja kymmenien hoitokertojen jälkeen pääsin pyörätuolista ylös ensimmäisen parantajani avulla harjoittelemaan kävelyä kyynärsauvoilla ja myöhemmin kepeillä. Tämä matka ei ole ollut vain fyysistä parantumista, vaan syvä muutos, joka opetti minulle sinnikkyyttä, itsetietoisuutta ja syvempää yhteyttä sisäiseen minuuni.

Vanhempieni tuen avulla vastaanotin erilaisia täydentäviä hoitoja, kuten energiahoitoa, shiatsua, osteopatiaaa, akupunktiota ja homeopatiaa.

90-luvulla aloitin klassisen homeopaattisen hoidon, joka on ollut yksi tärkeimmistä hoidoista minulle, vaikkakin se on vaatinut paljon kärsivällisyyttä. Se avasi minua löytämään omaa itseäni, ja kirkastanut energioitani. Lisäksi vuodesta 1995 alkaen minua auttoi henkilö,joka myöskin kanavoi, ja voin tunnustaa, että vastaanotin häneltä satoja parantavia selvännäkökanavointeja. Tämän tavoitteena on ollut itseni ymmärtäminen, auttaminen, eheyttäminen ja parantuminen. Tämän tyyppisiä hoitoja olen käyttänyt terapiana ja se on sopinut minulle. Olen siis tietoisesti valinnut hyvin vaihtoehtoisen elämän matkan. Lisäksi olen kokenut paljon erilaisia hoitoja Suomessa ja ulkomailla, ja matkani näissä asioissa jatkuu yhä edelleen. Kaikkien näiden omien kokemusteni kautta olen hitaasti ja varmasti oppinut nöyryyttä ja rakkautta. Koen näkeväni elämää hyvin laaja-alaisesti, ja tavoitteeni on aina oppia uutta, kun minulle näytetään uusia asioita tai haasteita. Samalla tietoisuuteni ja ymmärrykseni on koko ajan laajentunut.

Tämä vuoden 1977 radikaali elämänmuutos on tehnyt sen, että avauduin 90-luvulla auttamaan muita ihmisiä. Nuorena opiskelin lyhyen aikaa kauppatieteitä Floridassa, ja toimin kaupan alalla ja sihteerin tyyppisissä töissä pitkään, kunnes ohjauduin muiden ihmisten auttamiselle.

Oman kehitykseni kautta olen pystynyt enemmän ja enemmän auttamaan muita ihmisiä. Vuonna 1998 minulle avautui selvännäkökyky, ja koin aika nopeasti, että kaikki omat kokemukseni ja elämäni haasteet ovat kouluttaneet minua tätä työtä varten. Kehittyminen ja oppiminen jatkuu aina, ja nykyään olen hyvin tyytyväinen siihen mitä voin asiakkaille antaa enkeleiltä ja korkeimmilta puhtailta energioilta kanavoiden. Olen onneksi saanut kehittyä työssäni koko ajan näiden vuosien aikana. Koen, että elämä on jatkuva ja kasvattava prosessi, ja on hyvä pyrkiä ottamaan vastuuta itsestään, ja tehdä mahdollisesti poikkeaviakin valintoja. Joskus on hyvä vastaanottaa uusia näkökulmia, jos se mitä tähän mennessä on yrittänyt, ei ole riittävästi auttanut. Sillä ajatuksella olen itse omaa elämääni elänyt, ja vaikka elämäni on ollut erittäin haasteellista, on se myös ollut erittäin antoisa tapahtumaketju tällä itsensä hoitamisen ja auttamisen saralla.

Loppuvuodesta 2011 minulla murtui jalka, ja se toi takaisin tuttavuuden pyörätuoliin, mutta enemmänkin hyvänä käytännön avuna eikä epämiellyttävänä ärsykkeenä, niin kuin se alun perin oli. Kehoni on käynyt läpi reippaasti haasteita loukkaantumisen seurauksena, joten liikun ulkona pyörätuolilla. Kuntoutuminen jatkuu ja etenee hyvinkin rauhallisesti ja siihen liittyy koko ajan monta tekijää. Iso käänne joka on sisältänyt sekä erittäin rasittavia asioita, että myös todella siunauksellisia asioita = se mitä elämä nyt kaiken kaikkiaan vaan voi olla!

Koen, että mitä enemmän kykenemme olemaan rakkaudessa itsemme kanssa, sitä paremmin prosessimme voi edistyä; asia jota itse käsittelen jatkuvasti ja asia joka pitää minut tällä auttamisen polulla!

Lämpimästi,